TÄLLAISENA MÄ HALUUN MUISTAA SUT

siinä missä aluksi ruotsiin muuttamisen jälkeen mun päällimmäinen tunnetila oli hämmennys, nyt 
se on pelkkä onnellisuus. on tää vaan niin siistiä, että tuun hehkuttaa tätä varmasti ihan tammikuun
viimeiseen viikkoon asti! ja ehkä vielä sen jälkeenkin. parastahan on toi koulu, joka on edelleen
vaan helppoa. kauhistuttaa vaan jo valmiiksi se marraskuussa alkava todellinen opiskelu kun nyt
on tottunut tähän. en oo muuten ikinä, siis ikinä, ollut koulun käymisestä näin innoissani. koulussa
oon tutustunut myös superhauskoihin ihmisiin! mulla on siellä ihan sellainen fiilis, että ois kesä kakstuhattaykstoista ja olisin taas kielikurssilla englannissa. kaikilla on vaan hauskaa ja hihitellään
kaikki tunnit yhdessä toistemme jutuille. ja nyt saadaan siitä vielä opintopisteitäkin. niin parasta!
onnellisuutta lisää myös se, että oon vihdoin päässyt taas salille tyhmän pienen liikuntakiellon
jälkeen. eikä edes salille pääseminen oo niin siistiä kuin se, että täällä on myös ryhmäliikunta-
tunteja, mitä meidän turun salilla ei oo lainkaan. oon taas löytänyt rakkauden zumbaa ja body-
combatia kohtaan! noilla tunneilla ei onneks paljon haittaa edes se etten ymmärrä mitä ohjaaja 
puhuu. muutenkin vaihtelu virkistää ja täällä mulla on kävelymatkan päässä monta salia siinä
 missä suomessa tasan yksi. toivottavasti tää alkuinnostus nyt säilyy ja tulee treenattua oikeesti
kunnolla nää tulevat kuukaudet ja minimoitua ne kuuluisat "vaihtarikilot", jotka hirvittää mua
 jo ajatuksena. oon joskus ehkä maininnutkin näistä ruotsalaisista herkuista, esim kex-suklaista...
yks suurimmista onnellisuuden aiheista on myös muut malmössa (ihan yks kysymys, malmössa
vai malmössä? vois olla hyvä opetella sekin) asuvat suomalaiset. en tiedä mikä huipputyyppien
place to be tää on, mutta täällä asuu ihan mahtavia suomalaisia. mutta kaikista kivoista uusista
tuttavuuksista ja muutenkin ihanasta ruotsielämästä huolimatta mun kaikkein isoin onnelisuuden
aihe tällä hetkellä on se, että henna lentää köpikseen muutaman viikon päästä!!!! me ei olla ikinä
oltu näin pitkää aikaa erossa toisistamme eikä mulla oo ikinä ollut näin kova ikävä ketään, joten
oon liioittelematta maailman onnellisin siitä että nähdään edes viikonlopun verran, niin ihanaa!

Ei kommentteja: