NÄKEE ETTÄ JÄNNITTÄÄ

täällä ollaan, i sverige! yhtenä kappaleena ja innostusonnelisuudesta sekaisin. ensimmäinen koulu-
viikko on jo ohi ja kaupungillakin oon oppinut kulkemaan ilman karttaa. kotiutuminen edistyy siis
hyvin. malmö osoittautui paljon mun ennakkoluuloja ja odotuksia kauniimmaksi, ja täällä on vielä
melkein kesä. ei mulla oo siis ainakaan toistaiseksi muuta kuin positiivista sanottavaa! koti löytyi
ja sekin on tosi jees. koulu maistuu paremmin kuin aikoihin, vaikka mun huonoudestaan kuuluisa
kielipää on ollut vielä tavallistakin enemmän jäässä. koulussa pitäis puhua englantia ja opiskella
ruotsia, kotona pitäis puhua ruotsia ja opiskella suomea. lopputuloksena on se että puhun suomea,
englantia ja ruotsia sekaisin ja ajatellen puolet ruotsiksi, puolet suomeksi. ja olen ihan pihalla.
mutta eiköhän se tästä! tai toivottavasti ainakin. eniten mua pelottaa että mitä tapahtuu jos mulle
iskeekin koti-ikävä. en oo koskaan ollut sellaista tyyppiä, joka kaipais kotiin reissusta, mutta en
toisaalta oo myöskään ollut koskaan näin pitkään reissussa. toistaiseksi mulla on kyllä vielä niin
kova alkuinnostus päällä, etten ehdi paljon ikävöimistä ajatella kun keskityn nauttimaan kaikesta
uudesta ja ihmeellisestä! ja opettelemaan kieltä ihan tosissani. mä oikeesti toivon että helmikuussa
osaan sanoa ruotsiksi jo jotain muutakin kuin anteeksi nyt en ymmärtänyt ja voitko toistaa.

Ei kommentteja: