KAI SIITÄ HAAVEILEN MÄ VIELÄKIN

hassua miten nopeesti asioista tulee tavallisia ja arkisia. musta ainakin tuntuu, että oisin asunut
täällä malmössä jo vaikka miten kauan. kaikista sellaisista jutuista, mitkä hämmensi mua aluksi
on tullut nyt jo ihan normaaleita. lähikauppojen valikoimat ja koulumatkan kadut on jo tuttuja.
mutta tän kaupungin kauneus ei oo silti vähentynyt mun silmissä yhtään! keskusta ja koko vanha
kaupunki on vaan älyttömän kauniita. ja koulukin on oikeesti vaan hieno. en oo koskaan vielä
opiskellutkaan koulussa, jonka ulkonäköä vois kehua. täällä koulu ja vähän kaikki muukin on
vaan tosi teknistä. mun kotiavain on sellainen elektroninen läpyskä eikä varsinainen avain ja
koulussa kaikki toimii vaan sähköllä ja kaikkialle liikutaan hisseillä. mutta toisaalta täällä on
myös monia juttuja joihin en tuu ikinä sopeutumaan, esimerkiksi meidän kotitalossa kaikki
roskat heitetään rappukäytävässä olevaan kuiluun eikä kierrätyksestä ole tietoakaan (?????).
ennen lähtöä mä vitsailin usein, että mä lähden tänne etsimään itseäni. tavallaan mä en oikeasti
tiedä mitä itsensä etsiminen edes käytännössä tarkoittaa. mutta ainakin mulla on ollut vapaata ja
aikaa vaan olla. minä, joka olen aina mainostanut tulevani toimeen seitsemän tunnin yöunilla olen
nukkunut jokaisena yönä melkein kymmenen tuntia, ihan vaan koska olen voinut. edelleen mulla
onkin vähän epätodellinen olo siitä, että oikeesti mulla on vaan seitsemän vapaata iltaa viikossa.
en oo yhtään tottunut tällaiseen elämään, mutta en voi väittää etteikö tää ois aika luksusta! onneks
marraskuussa alkaa sentään olla kunnolla tota koulua, koska tää kaksi kertaa viikossa kaksi tuntia
koulua on vähän liian hyvä ollakseen totta. eli vaikka itseäni en ehkä oo toistaiseksi löytänyt niin
ainakin oon nauttinut täällä olemisesta ihan täysillä! tää on vähän kun puolen vuoden loma mulle.

Ei kommentteja: