SYKSYN BUCKET LIST

mun tuleva syksy tulee olemaan ihan ehdottomasti jännittävin ikinä! ja koska toi syksy nyt vaan on
niin ainutkertainen kokemus niin haluan ottaa siitä ehdottomasti kaiken ilon irti. suomessa on vielä
monta juttua, mitä haluan tehdä ennen ruotsiin lähtöä. muutama turun kivanoloinen ruokapaikka on 
vielä testaamatta ja pakko sitä on kerran syksyssä saada opiskelijahaalaritkin jalkaan ja vähän juhlia!
ruotsissa asumisen ajalle mulla onkin sitten vaikka millä mitalla suunnitelmia. äitin mielestä niihin
ei oo pakko kuulua mitään benji- tai laskuvarjohyppyjuttuja ja kaverit on ehdottanut, että en ottaisi 
tatuointeja enkä päättäis jäädä malmöön pysyvästi. tosissani en oo mitään noista ajatellutkaan tehdä
vaan tosissani opiskella, sillä mulla alkaa olla opinnot siinä vaiheessa, että enää ei voi vaan sekoilla.
toiseksi haluan shoppailla paljon! ja toivon että tyylikkäiden ruotsalaisten keskellä mustakin kasvais
sellainen "harjaan-hiukset-joka-aamu-ja-käytän-myös-muita-housuja-kuin-juoksutrikoita"-henkinen
ihminen. lisäksi haaveilen löytäväni jostain pari vuotta kadoksissa olleen innostuksen treenaamiseen, koska syksyllä mulla olis rajattomasti aikaa, kun ei oo töitäkään viemässä mun vapaa aikaa yhtään!
kaikkein eniten mä odotan just sitä, että mulla vaan on aikaa tehdä kaikkea. viimeinen vuosi tuntui
suureksi osaksi tosi kiireiseltä. tälleen jälkikäteen pystyn myöntämään, että olihan mulla vaan ihan
liikaa kaikkea, mutta nyt mulla ei ole. mulla on aikaa vaan kävellä ympäri mun uutta kotikaupunkia,
ihailla kauniita maisemia, kuunnella ihmisten puhuvan mun lempikieltä ja tehdä kaikkia juttuja ihan
extempore, koska mulla on kerrankin mahdollisuus siihen. vaikka mä lähden tietysti opiskelemaan
niin silti musta tuntuu jotenkin, että mua odottaa puolen vuoden huoleton elämä. voi olla että putoan
todellisuuteen korkealta ja kovaa, mutta oikeesti ainakin työstressi päättyy tasan yhdeksäs yhdeksättä.
mä haluan myös olla vähän itsekäs. tehdä kaikkia mua kiinnostavia juttuja. ottaa ihan omaa aikaa.
 mua vähän jopa pelottaa se tosiasia, että mulla on oikeesti viisi kuukautta aikaa vaan miettiä suuntaa 
elämälleni. jos se vaikka sattuis siinä ajassa löytymään. mutta vaikka musta onkin siistiä lähteä ihan 
itsekseni etsimään itseäni, niin kaikkein eniten odotan syksyltä silti niitä päiviä kun saan ottaa junan 
köpiksen lentoasemalle ja mennä vastaan mun elämäni tärkeimpiä ihmisiä, jotka on ottaneet lennot
sinne ihan vaan nähdäkseen mut. onko oikeesti mitään parempaa? no ei ole. ei vaan oikeasti ole. 

Ei kommentteja: