KUN VUODENAJAT ON LIIKAA

mun elämä on taas niin totaalisen levällään. mulla on yksiön lattialla kaksi matkalaukkua ja mulla
ei ole aavistustakaan mistä aloittaisin. mistä mä tiedän, mitä vaatteita haluan lokakuussa käyttää?
reilun kahden viikon päästä pitää antaa kodin avaimet uudelle asukkaalle ja aloittaa kavereiden
sohvilla nukkuminen. se vaihe stressaa mua oikeesti ehkä jopa enemmän kuin ruotsiin muutto...
mulla nimittäin on vihdoin koti ruotsista! monen kyyneleen ja epätoivon hetken jälkeen. huh. sen
 maan asuntotilanne on vaan jotain niin surullista, että oon alkanut toivoa, ettei mulle tulisi missään
 kohtaa sellaista fiilistä, että haluaisin muuttaa sinne pysyvästi. se kun olisi ehkä vaan mahdotonta.
työt mulla jatkuu melkein siihen saakka kun lähden ja onneksi niin, pakko ajatella päivässä edes
sen kahdeksan tuntia jotain muuta kuin sitä, että mitä teen viisi kuukautta yksinäni ihan vieraassa
ympäristössä. oon viimeiset viikot ollut jo vaan tosi raskasta seuraa varmaan kaikille kun mulla ei
päässä liiku kuin sinikeltaisia ajatuksia enkä osaa puhua mistään muusta. ihan sama että se on vaan
naapurimaa ja sieltä on helppo tulla käymään suomeen, tuntuu se silti vaan isolta jutulta. 
samalla musta tuntuu, että oon yhtään vielä hahmottanut sitä tosiasiaa, että mä en vaan kohta näe
moneen kuukauteen ihmisiä, joiden kanssa oon tottunut olemaan lähes päivittäin tekemisissä. siis
oikeesti on se nyt vaan aika iso muutos. asioita ois hoidettavana seuraavan kuukauden aikana noin
miljoona ja mun suurin stressin aihe on se, että mistä löydän osaavan ripsiteknikon ruotsista........

Ei kommentteja: