IHAN NORMAALI MINÄ

koska nää fakta-postaukset on mun mielestä yks blogimaailman hauskimpia juttuja niiiiiiiiiin tässä muutama fakta, joista suurinta osaa en yleensä kovin mielelläni ääneen myönnä, mutta tän kerran!
multa katoaa usein mielestä sana, jota oon sanomassa ja joudun hakemaan sitä välillä tosi kauan.
ja tätä tapahtuu siis oikeesti päivittäin. ja välillä en vaan osaa yhdistää sanaa ja asiaa mitä ajattelen.
kavereiden seurassa tää menee ihan jees, mutta yhtään virallisemmissa yhteyksissä on vaan noloa.

tykkään yli kaiken puhua kavereiden kanssa puhelimessa. puolitoista tuntia on mun mielestä täysin
normaalin puhelun pituus. ja oon myös mestari siinä kohtaa kun toinen on jo lopettamassa puhelua
 niin "hei yks (puoli tuntia kestävä) juttu vielä!" täysin riippumatta sen jutun tärkeydestä.

tilaan baari-iltojen jälkeen grilliltä aina hampparin jossa on pihvin tilalla ananasrengas tai sitten
ei pihviä lainkaan ja se on aina yksi iso show, mutta mä en vaan jousta tästä tavasta, koska en
tykkää siitä normaalista pihvistä. yleensä grillihenkilökunta tuskastuu ja kaverit häpeää. perus.

mä inhoan kaikenlaisia hyvästejä. siis ihan pelkästään se, että kaverit lähtee mun luota on mulle
aina jotenkin tosi rankkaa vaikka nähtäis seuraavana päivänä taas. oon aina roikkumassa niissä ja
pyytämässä, että älkää menkö vielä kun ne vetää takkia päälle. sitä, miten dramattiset hyvästit
saan aikaiseksi ennen esimerkiksi  kokonaisen viikon erossa oloa en lähde edes kommentoimaan. 
oon tosi huono laskemaan päässä yhtään mitään. siis en osaa enää edes kaikkia kertotauluja ja
enemmän kuin kolmenumeroisia lukuja mun on jotenkin tosi vaikea hahmottaa.

mä en vieläkään tiedä mikä musta tulee isona. lätkävaimo? kotiäiti? ehkä lentoemäntä? tällä
hetkellä mun unelma-ammatti olis jotain kiinteistövälitykseen ja sen alan lakipykäliin liittyvää,
mutta myös haavet opettajana työskentelystä on alkaneet taas nostaa päätään.

mulla on about elämän mittainen vauvakuume ja lapset on mun mielestä ehkä ihanin asia
maailmassa! mun kummipoika on maailman ihanin lapsi ja mun hyvän ystävän kertoessa
tuntevansa vauvansa liikkeet vatsassaan mä romahdin viileän tyylikkäästi itkemään kesken
lounaan täpötäydessä opiskelijaruokalassa.  

rakastan asioiden suunnittelemista ja organisoimista, enkä pärjäis ilman kalenteria. mua stressaa
 yli kaiken jos asiat ei oo mun hallinnassa ja päätettävissä. kontrollifriikki, en voi kieltää.

mulla on oikeesti ollut pienenä k-vika, mikä on kaikkien mielestä tosi kummallista enkä tiedä
ketään muuta, jolle se äänne ois tuottanut vaikeuksia. sanoin k-kirjaimen tilalla yleensä joko
teen tai ällän, joten mun puhe oli todella epäselvää.
oon tosi huono suuttumaan. siis silleen oikeesti. kyllä mä välillä kiukuttelen jostain turhista
jutuista mutta oikeasti en suutu vaan koskaan. en oo ikinä huutanut tai riidellyt oikeesti
yhdenkään kaverin kanssa, en oo vaan ikinä kokenut tarvetta.

joudun välillä vieläkin tietoisesti miettimään etten puhuis laitilan murretta, mitä oon koko lapsuuteni
puhunut, mutta sen takia mua ei nykyään oteta lainkaan vakavasti tai välillä ei ylipäätään ymmärretä.
mutta mun jatkuvasta yrittämisestä huolimatta saan edelleen kuulla usein, että mun puhe on tosi persoonallista. en vaan tajua, tai no eihän sitä itse tietenkään huomaa.

mä tiedän tasan tarkkaan millaisia asuntoja turussa on myytävänä milläkin hetkellä, sillä mä
katselen niitä etuovi.comista ihan jatkuvasti. mun asuntokuume on ihan sairaan kova, mutta
asp-tili ei varsinaisesti näytä siltä, että tätä haavetta tarvittis lähteä lähiaikoina toteuttamaan.

herään melkein joka aamu onnellisena, koska mun mielestä herääminen on ihana tunne.
herätyskellolla tai ilman ja väsymyksen määrästä riippumatta, mä jotenkin nautin siitä.
mulle on tosi vaikeaa ääntää sanoja joissa on t- ja r-kirjaimet peräkkäin. esimerkiksi strutsi ja
strösseli sanoja en vaan voi käyttää koska en osaa lausua niitä ja usein jopa mun tutkintonimikkeen
tradenomi lausuminen tuottaa vaikeuksia.

juon tosi paljon vettä päivässä ja ahdistun välittömästi, jos tajuan ettei mulla oo vettä helposti
saatavilla. oon myös tosi tarkka mun vesipulloista, oikeesti saan ihan älyttömästi mielihyvää
siitä, että mulla on hieno vesipullo.

mä rakastan olla kuvissa. oikeesti, kavereiden ei tarvii kuin ottaa satunnainen snäppi ja mä oon
ihan innoissani että hei oota haluun kuvaan. sääli, että oon kaveriporukan ainut joka käyttäytyy
näin....

mua ällöttää olla ilman sukkia missään. esimerkiksi vältän viimeiseen asti tilannetta, että menisin
kenenkään luokse kylään ilman sukkia, enkä voi ymmärtää ihmisiä (esim parasta ystävääni......)
 jotka pystyy laittamaan tyyliin lenkkarit jalkaan ilman sukkia. oikeesti wtf.
tykkään joulusta yli kaiken. oon kyllä ollut jouluja ulkomailla enkä syö oikein mitään perinteisiä
jouluruokia, mutta silti se tunnelma, joulun odotus ja lahjojen ostaminen on mun mielestä vaan
vuosi toisensa perään jotain niin ihanaa. ja viimeistään marraskuussa mun lahjabudjetti onkin
aina jo ylitetty noin viiteen kertaan.

nettipersoonallisuustesti kertoi mun luonteeseen kuuluvan juhlien järjestämisen ja toisista
huolehtimisen. en voi väittää vastaan. etkojen järjestäminen on musta ihan superhauskaa ja
 mun kodista onkin tullut aika vakiopaikka istua iltaa.

mä rakastan iloisia yllätyksiä! tykkään yllättää mun kavereita kaikilla pienillä kivoilla jutuilla
 ja vastaavasti tykkään yli kaiken kun joku yllättää mut jotenkin.
oon ommellut monien mun kavereiden haalareihin merkit kiinni. en tiedä miksi siinä käy kerta
toisensa jälkeen niin että se on mun homma, koska oon oikeesti tosi huono ompelija enkä mä
nauti siitä hommasta yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan.

mulla on ärsyttävä tapa puhua itsestäni välillä kolmannessa persoonassa, silleen kuin pienet
lapset että "enni menee nyt käymään ulkona" tai "enni hakee nyt lisää juotavaa". 

en erityisesti tykkää autolla ajamisesta enkä oo hyvä siinä. kaikkein vähiten tykkään siitä, että joku
on mun kyydissä koska stressaan sitä ihan kauheesti ja mietin koko ajan olevani vähän niinku
vastuussa sen toisen elämästä ja pelkään kauheesti että sattuu jotain.

oon ihan hulluna pyykinpesemiseen. siis melkein huolestuttavalla tavalla hetkittäin. puhtaat
pyykit on vaan niinku about paras juttu koko maailmassa ja välillä mun tekis mieli pestä
 puhtaita vaatteita kaapista, ihan vaan että saisin pestä pyykkiä.

töissä mulle nauretaan aina kun käytään sanaa "hän" kaikesta, niinku tyyliin kopiokoneestakin,
mistä muut puhuu pronominilla "se". tää on vaan sellainen juttu mistä voisin yrittää päästä eroon.
mä näytän aina kassalla automaattisesti ajokorttia jos ostan jotain, milloin sitä saatettais kysyä. se
tulee ihan luonnostaan ja teen sitä varmaan vielä kolmekymppisenäkin, koska en halua ikinä
kohdata sitä faktaa että olisin niin vanha ettei multa kysyttäis henkkareita. sama juttu baarin ovella,
en halua enää ikinä sitä ilmiötä kuin aikoinaan laitilan paikallisessa, että kävin siellä vaan niin
usein ettei tarvinnut paljoa ajokorttia enää ovella heilutella........

itken ihan naurettavan helposti. siis koko ajan ja kaikesta. se on mun tapa reagoida niin iloisiin
kuin surullisiinkin asioihin. mulle se on normaalia, mutta ulkopuoliset sillä saa helposti todella
vaivaantuneiksi.

mulla on tapana aina kivan päivän, onnistuneen illan tai muuten vaan hyvän hetken päätteeksi
pitää läsnäolleille kavereille niin sanottu kiitospuhe, jossa kerron aina että kuinka paljon tykkään
niistä ja kuinka hienoja ihmisiä ne on ja miten en pärjäisi ilman niitä. monien puolituttujen mielestä
tää on tosi ihanaa ja suloista, mutta sit taas läheisimmät kaverit on jo aivan kyllästyneitä, koska ne
joutuu kuulemaan tän parhaimmillaan viikottain...

mä lähetän kaikki tärkeät linkit ja koulujutuissa tarvittavat nettisivut ja jopa kauppalistat itse
itselleni facebookissa. mulla on siis oikeesti ihan järjettömän pitkä ja monipuolinen
keskusteluhistoria siellä itseni kanssa.

oon jotenkin tosi helpostilähestyttävä, sillä tuntemattomat ihmiset tulee jatkuvasti puhumaan
mulle. en oo edes tajunnut sen olevan jotenkin poikkeuksellista ennen kun kaverit on alkaneet
ihmetellä sitä. oon ollut täysin tuntemattoman tytön makutuomarina farkkuostoksilla ja cittarissa
useankin vanhemman rouvan apuna. turistit kysyy multa tietä jatkuvasti ja salilla hyvä että ehdin
edes treenaamaan kun kaikilla on vaan kauheesti asiaa.
ps. kuvat on viime syksyn tallinnan reissulta, koska enää alle viikko ja siellä ollaan taas, jee!!!!!

2 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Luin tän vasta nyt kun oon unohtanut blogit taas vaihteeksi xD
Mut ihana sinä ja maailman ihanin postaus! ❤️

ENNI kirjoitti...

Laura,
Haha sun kannattaakin nyt keskittyä vähän muihin lukemisiin kun näihin :D