TALLINNASSA

mä jaksan vaan joka kerta ihailla tyttöjen sisustusta! niin kivoja yksityiskohtia, mutta yleisilme
on kuitenkin yksinkertaisen tyylikäs. ja siitä miten iso toi asunto on, mä olen vähän kateellinen.
samoin kuin sen sijainnista. oikeesti ihan ytimessä. lähemmäs keskustaa ei tallinnassa vaan pääse.
ekana iltana päädyttiin juomaan lasillinen jos toinenkin (oikeesti kannu jos kolmaskin, mutta mun
serkku vitsaili jo aikaisemmin, että pian vauva.fi -keskusteluiden aiheena on "onko muffinworldin
ennillä alkoholiongelma" niin koitin saada tän kuulostamaan vähän paremmalta). ei mutta kerrankos
hei sitä kesälomareissussa ollaan. ja kun tuolla maassa toi alkoholi on vaan niin laittoman halpaa...
ekana iltana syötiin espanjalaistyylisessä la tablassa ja mun annokseksi valikoitui lohivartaat, nam!
oli ihan sellainen olo että olis ollut paljon kauempanakin reissussa kun oli niin lämmin, että istuttiin
vaan puoleen yöhön saakka ulkona ja ympärillä oli paljon iloisia ihmisiä ja kaikkialla vaan kaunista. 
lauantaina kolmestaan aamupalalle lähdettäessä mulla oli kevyesti kolmas pyörä olo, kun eme ja 
arttu olivat päätyneet täydellisiin tiimivaatteisiin, mustat housut ja nahkatakit ja farkkupaidat. just.
säät ei ihan koko reissua suosineet meitä vaan lauantaina täytyi kaupasta toiseen juostessa avata 
välillä sateenvarjokin, mutta eipä se tahtia haitannut. hyviä ostoksia saatiin tehtyä siitä huolimatta!
taksilla matkustaminen oli virossa kans ihan ilmaista ja tytöillä oli käytössä vielä kätevä sovellus
taksin tilaamista varten, joten vaikka tultiinkin suomesta autolla niin auto sai pysyä melkein koko
reissun ajan parkkihallissa ja me liikuttiin paikasta toiseen taksilla. koska ketään meistä ei yhtään
kiinnostanut lähteä virolaiseen liikenteeseen sekoilemaan tai murehtimaan parkkipaikoista yms....
tyttöjen parvekkeella vietettiin hetki jos toinenkin, niin ihanasti siihen paistoi päivällä aurinko
ja niin kauniilta tallinna näytti auringon laskiessa ja iltahämärässä sieltä katsottuna. ja viinikin
maistui melkein vielä paremmalta siellä juotuna kuin sisällä ruokapöydän ääressä istuessa....... 
sunnuntaina haettiin alakerran vapianosta toiset enemmän toiset vähemmän krapulaisina ruokaa
kotiin, koska ei jaksettu enää panostaa kukaan ulkonäköömme niin paljoa, että oltaisiin kehdattu
jäädä sinne syömään. ja ihan yhtä hyvältä mun tomaattikeitto ainakin maistui takeawayboksista!

IIDAN BABYSHOWERIT

viime sunnuntaina juhlittiin ihanan iidan babyshowereita kesävauvan kunniaksi! mun tunnelataus
oli sitä luokkaa että minä vuodatin näiden juhlien ansiosta enemmän kyyneleitä kuin kukaan muu,
vaikka mullahan pitäisi hormoonitoiminnan olla ihan tasapainossa...... mutta iida on ensimmäinen 
mun oikeesti läheinen kaveri, joka saa vauvan ja vauvat nyt on vaan ehkä ihanin asia maailmassa.
näiden babyshowereiden järjestäminen ja viettäminen olikin musta siis ihan superihanaa! kaikkea
söpöä ja vaaleanpunaista, klassinen pilttien maistelu ja monta pakettia toinen toistaan pienempiä ja
ihanampia vauvan vaatteita. sekä mun ja hennan tekemä vaippakakku, joka ei tavallaan vastannut
ihan meidän visioita ja pinterestistä katsottuja kuvia, mutta ajatushan on tunnetusti tärkein tässäkin.

PARAS AAMUPALA EHKÄ IKINÄ

käytiin tallinna-viikonlopun aikana parissa niin kivassa paikassa syömässä, että haluan välttämättä 
kertoa niistä ihan erikseen! ensimmäisenä oli kahvila NOP, jonka aamupalasta olin nähnyt jo ennen
reissua niin paljon kuvia ja kuullut kehuja, että ilmoitin heti, että sinne on päästävä. ensimmäisenä
aamuna otettiinkin ratikka alle ja matkustettiin sympaattisen näköiseen NOP:iin, jonne ei olisi kyllä
ilman tallinnalaistunutta emiliaa löydetty puolivahingossakaan. mutta onneksi nyt oli opas mukana!
mä halusin ihan ehdottomasti maistaa smoothie bowlia, jonka sisällöstä en osaa vieläkään kertoa, 
mutta älyttömän hyvää se vaan oli. monelleko tulisi mieleen, että esim. popcornit sopii smoothien 
kanssa? smoothie bowlin lisäksi söin elämäni parhaan avokadoleivän. siis vaikka olen elämässäni 
satoja avokadoja ostanut, niin noin täydellisen pehmeitä ei oo ikinä osunut kohdalle. jälkkäriksi 
otettiin vielä riisikakkuja raakasuklaakuorrutuksella. ei varmaan tarvii erikseen kertoa että oliko
hyvää vai hyvää. oikeesti ihan tajutonta, vaikka tossa kohtaa oltiinkin jo kaikki ihan supertäynnä. 
mun aamupala kustansi ehkä reilun kymmenen euroa. siis oikeesti. miksei kukaan perusta vastaavaa
suomeen? meillä turussa on ainakin vaan ylihinnoteltuja brunsseja. tämän "hieman" täyttävämmän
aamisen voimin me jaksettiin shoppailla koko päivä aina illalliseen asti varsin näppärästi, eikä tästä
tullut samanlaista morkkista kuin yleensä reissussa ollessa tulee hotelliaamupalojen hiilariövereistä.


ONNELLINEN VIIKONLOPPU

takana niin ihana viikonloppu tallinnassa. meidän kesälomareissu tyttöjen luokse tallinnaan onnistui
paremmin kuin hyvin. palumatkaa lukuunottamatta koko viikonloppu oli ihan pelkkää onnellisuutta.
oltais vaan haluttu jäädä vähintään asumaan tallinnaan. käytiin syömässä ylihyvissä rafloissa, juotiin
halpoja vodkasoodia, rentoiltiin tyttöjen luona, shoppailtiin ja ylipäätään nautittiin ihanasta tallinnasta! 

PIENIÄ HYVIÄ HETKIÄ

päätettiin hennan kanssa nauttia yhdestä ihanasta kesäpäivästä kun kerrankin me oltiin molemmat 
vapaalla ja suunnattiin wikken salaattibaarin kautta lounaalle aurinkoiseen jokirantaan. kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan täydellinen lounashetki. antaisin täydet pisteet, ihan viisi kautta viisi.
äitienpäivänä mummin luona herkuttelemassa. nää juhlapyhät on aina yhtä petollisia. taas +20kg.
koko viime kesän mä kuljin jäägurttikioskin ohi ja haaveilin, että tonne täytyy päästä, mutta en 
vaan jotenkaan saanut aikaiseksi (oikeesti koko kesänä????) joten otin vahingon nyt takaisin ja
ilmoitin hennalle, että nyt mennään syömään kulholliset jukurttijätskiä kaikilla ihanilla täytteillä.
kävin pitkästä aikaa raumalla moikkaamassa mun paria raumalaistunutta kaveria! ihanan rento 
päivä ja oli ihanaa nähdä lukioaikojen parhaita kavereita, joita tulee nykyään nähtyä tosi harvoin.
kevään vikan tentin suorittamisen kunniaksi rennossa panineilla!

HELPPOA, HYVÄÄ JA MELKEIN OIKEETA ITALIALAISTA

mä ajattelin jakaa teille näin vähän jälkikäteen meidän äitienpäivämenun! mä tunnetusti rakastan
kaiken tällaisen suunnittelemista ja järjestämistä. idea italialaisesta keittiöstä lähti yksinkertaisesti
äidin rakkaudesta italiaan. ja kyllä noi italialaiset ruuat on aina olleet muunkin perheen suosiossa.
aamupalaksi tein superhelppoja bruschettoja ja muita tapastyylisiä leipiä. pestolla, kirsikkatomaateilla
ja basilikanlehdillä sai helposti tosi hyviä pikkuisia leipiä. mun kestosuosikki on kuitenkin tomaatti-
sipuli-oliiviöljy-mustapippuri-täyte eli juuri se alkuperäinen brushetta. italianlomilta tuttuja suklaa-
täytteisiä croissantteja tein ostamalla sellaisen valmiin purkkicroissanttitaikinan ja laittamalla sinne 
pari palaa suklaata per croissantti ennen kuin rullasin ne kokoon ja laitoin uuniin. vähäsen tavallista parempi aamupala valmistui oikeestii tosi pienellä vaivannäöllä ja ihan simppeleillä raaka-aineilla.
ruuaksi tehtiin klassinen bolognesekastike ja tuorepastaa, joka on mun mielestä paljon "normaalia"
pastaa parempaa. ja annoksista saa kivannäköiset kun viitsii laittaa päälle ihan vaan pari tomaatin
puolikasta ja muutaman basilikan lehden ja tarjolle parmesaania (tää on sellainen mikä mulla tökkii
pahasti vastaan, joten siksi ei tätä suoraan annoksiin). kastikkeessa huijasin sen verran, että käytin
 sellaista ihan valmista purkkia pastakastiketta ja lisäsin siihen vaan jauhelihan ja mausteet. lisäksi 
tehtiin helpoista helpoin tomaatti-mozzarella-salaatti, joka näyttää musta aina tosi kivalta, vaikka 
siinäkin on tota juustoa, josta en kovasti välitä... juomaksi ostin pellegrino-vettä, jota juodaan aina
kun ollaan italiassa ja pojille myöskin lomareissuilta tutut cokistölkit! ja vielä lisää italiateemaa toi
punaruutuiset servetit, ihan pikkujuttu, mutta oon niin perfektionisti tällaisissa jutuissa, että pakko.
jälkiruuaksi meillä oli vielä pikkuveljen tekemää tiramisua, joka on kans loppujen lopuksi todella
yksinkertaista valmistaa, kun vähän muokkaa ohjetta simppelimmäksi - superhyvää se silti on!
illalla syötiin vielä juustoja erilaisten keksien päällä ja tein vielä uuden satsin tapasleipiä, sillä niiden
suosio oli suuri. yksi ehdoton italiajuttu oli noi leipätikut, jotka on siis pelkkää vettä ja vehnäjauhoa,
mutta niitä kun on italiassa usein ravintoloiden pöydissä, niin piti tietysti olla meilläkin! pähkinöitä,
viinirypäleitä ja viikunahilloa - helppo vaan nostaa pöytään. ostin myös söpöstä pienestä italialaisesta
kaupasta aperitiivijuomat, joiden idea on siis lisätä ruokahalua kun ne juodaan ennen ruokaa, mutta
noi osoittautui vaan niin pahanmakuisiksi, että jäivät juomatta. tähänkään kokonaisuuteen ei aikaa
mennyt paljoakaan, joten tuntuukin vähän tyhmältä että miten harvoin sitä tulee tehtyä tämmösiä!

IHAN NORMAALI MINÄ

koska nää fakta-postaukset on mun mielestä yks blogimaailman hauskimpia juttuja niiiiiiiiiin tässä muutama fakta, joista suurinta osaa en yleensä kovin mielelläni ääneen myönnä, mutta tän kerran!
multa katoaa usein mielestä sana, jota oon sanomassa ja joudun hakemaan sitä välillä tosi kauan.
ja tätä tapahtuu siis oikeesti päivittäin. ja välillä en vaan osaa yhdistää sanaa ja asiaa mitä ajattelen.
kavereiden seurassa tää menee ihan jees, mutta yhtään virallisemmissa yhteyksissä on vaan noloa.

tykkään yli kaiken puhua kavereiden kanssa puhelimessa. puolitoista tuntia on mun mielestä täysin
normaalin puhelun pituus. ja oon myös mestari siinä kohtaa kun toinen on jo lopettamassa puhelua
 niin "hei yks (puoli tuntia kestävä) juttu vielä!" täysin riippumatta sen jutun tärkeydestä.

tilaan baari-iltojen jälkeen grilliltä aina hampparin jossa on pihvin tilalla ananasrengas tai sitten
ei pihviä lainkaan ja se on aina yksi iso show, mutta mä en vaan jousta tästä tavasta, koska en
tykkää siitä normaalista pihvistä. yleensä grillihenkilökunta tuskastuu ja kaverit häpeää. perus.

mä inhoan kaikenlaisia hyvästejä. siis ihan pelkästään se, että kaverit lähtee mun luota on mulle
aina jotenkin tosi rankkaa vaikka nähtäis seuraavana päivänä taas. oon aina roikkumassa niissä ja
pyytämässä, että älkää menkö vielä kun ne vetää takkia päälle. sitä, miten dramattiset hyvästit
saan aikaiseksi ennen esimerkiksi  kokonaisen viikon erossa oloa en lähde edes kommentoimaan. 
oon tosi huono laskemaan päässä yhtään mitään. siis en osaa enää edes kaikkia kertotauluja ja
enemmän kuin kolmenumeroisia lukuja mun on jotenkin tosi vaikea hahmottaa.

mä en vieläkään tiedä mikä musta tulee isona. lätkävaimo? kotiäiti? ehkä lentoemäntä? tällä
hetkellä mun unelma-ammatti olis jotain kiinteistövälitykseen ja sen alan lakipykäliin liittyvää,
mutta myös haavet opettajana työskentelystä on alkaneet taas nostaa päätään.

mulla on about elämän mittainen vauvakuume ja lapset on mun mielestä ehkä ihanin asia
maailmassa! mun kummipoika on maailman ihanin lapsi ja mun hyvän ystävän kertoessa
tuntevansa vauvansa liikkeet vatsassaan mä romahdin viileän tyylikkäästi itkemään kesken
lounaan täpötäydessä opiskelijaruokalassa.  

rakastan asioiden suunnittelemista ja organisoimista, enkä pärjäis ilman kalenteria. mua stressaa
 yli kaiken jos asiat ei oo mun hallinnassa ja päätettävissä. kontrollifriikki, en voi kieltää.

mulla on oikeesti ollut pienenä k-vika, mikä on kaikkien mielestä tosi kummallista enkä tiedä
ketään muuta, jolle se äänne ois tuottanut vaikeuksia. sanoin k-kirjaimen tilalla yleensä joko
teen tai ällän, joten mun puhe oli todella epäselvää.
oon tosi huono suuttumaan. siis silleen oikeesti. kyllä mä välillä kiukuttelen jostain turhista
jutuista mutta oikeasti en suutu vaan koskaan. en oo ikinä huutanut tai riidellyt oikeesti
yhdenkään kaverin kanssa, en oo vaan ikinä kokenut tarvetta.

joudun välillä vieläkin tietoisesti miettimään etten puhuis laitilan murretta, mitä oon koko lapsuuteni
puhunut, mutta sen takia mua ei nykyään oteta lainkaan vakavasti tai välillä ei ylipäätään ymmärretä.
mutta mun jatkuvasta yrittämisestä huolimatta saan edelleen kuulla usein, että mun puhe on tosi persoonallista. en vaan tajua, tai no eihän sitä itse tietenkään huomaa.

mä tiedän tasan tarkkaan millaisia asuntoja turussa on myytävänä milläkin hetkellä, sillä mä
katselen niitä etuovi.comista ihan jatkuvasti. mun asuntokuume on ihan sairaan kova, mutta
asp-tili ei varsinaisesti näytä siltä, että tätä haavetta tarvittis lähteä lähiaikoina toteuttamaan.

herään melkein joka aamu onnellisena, koska mun mielestä herääminen on ihana tunne.
herätyskellolla tai ilman ja väsymyksen määrästä riippumatta, mä jotenkin nautin siitä.
mulle on tosi vaikeaa ääntää sanoja joissa on t- ja r-kirjaimet peräkkäin. esimerkiksi strutsi ja
strösseli sanoja en vaan voi käyttää koska en osaa lausua niitä ja usein jopa mun tutkintonimikkeen
tradenomi lausuminen tuottaa vaikeuksia.

juon tosi paljon vettä päivässä ja ahdistun välittömästi, jos tajuan ettei mulla oo vettä helposti
saatavilla. oon myös tosi tarkka mun vesipulloista, oikeesti saan ihan älyttömästi mielihyvää
siitä, että mulla on hieno vesipullo.

mä rakastan olla kuvissa. oikeesti, kavereiden ei tarvii kuin ottaa satunnainen snäppi ja mä oon
ihan innoissani että hei oota haluun kuvaan. sääli, että oon kaveriporukan ainut joka käyttäytyy
näin....

mua ällöttää olla ilman sukkia missään. esimerkiksi vältän viimeiseen asti tilannetta, että menisin
kenenkään luokse kylään ilman sukkia, enkä voi ymmärtää ihmisiä (esim parasta ystävääni......)
 jotka pystyy laittamaan tyyliin lenkkarit jalkaan ilman sukkia. oikeesti wtf.
tykkään joulusta yli kaiken. oon kyllä ollut jouluja ulkomailla enkä syö oikein mitään perinteisiä
jouluruokia, mutta silti se tunnelma, joulun odotus ja lahjojen ostaminen on mun mielestä vaan
vuosi toisensa perään jotain niin ihanaa. ja viimeistään marraskuussa mun lahjabudjetti onkin
aina jo ylitetty noin viiteen kertaan.

nettipersoonallisuustesti kertoi mun luonteeseen kuuluvan juhlien järjestämisen ja toisista
huolehtimisen. en voi väittää vastaan. etkojen järjestäminen on musta ihan superhauskaa ja
 mun kodista onkin tullut aika vakiopaikka istua iltaa.

mä rakastan iloisia yllätyksiä! tykkään yllättää mun kavereita kaikilla pienillä kivoilla jutuilla
 ja vastaavasti tykkään yli kaiken kun joku yllättää mut jotenkin.
oon ommellut monien mun kavereiden haalareihin merkit kiinni. en tiedä miksi siinä käy kerta
toisensa jälkeen niin että se on mun homma, koska oon oikeesti tosi huono ompelija enkä mä
nauti siitä hommasta yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan.

mulla on ärsyttävä tapa puhua itsestäni välillä kolmannessa persoonassa, silleen kuin pienet
lapset että "enni menee nyt käymään ulkona" tai "enni hakee nyt lisää juotavaa". 

en erityisesti tykkää autolla ajamisesta enkä oo hyvä siinä. kaikkein vähiten tykkään siitä, että joku
on mun kyydissä koska stressaan sitä ihan kauheesti ja mietin koko ajan olevani vähän niinku
vastuussa sen toisen elämästä ja pelkään kauheesti että sattuu jotain.

oon ihan hulluna pyykinpesemiseen. siis melkein huolestuttavalla tavalla hetkittäin. puhtaat
pyykit on vaan niinku about paras juttu koko maailmassa ja välillä mun tekis mieli pestä
 puhtaita vaatteita kaapista, ihan vaan että saisin pestä pyykkiä.

töissä mulle nauretaan aina kun käytään sanaa "hän" kaikesta, niinku tyyliin kopiokoneestakin,
mistä muut puhuu pronominilla "se". tää on vaan sellainen juttu mistä voisin yrittää päästä eroon.
mä näytän aina kassalla automaattisesti ajokorttia jos ostan jotain, milloin sitä saatettais kysyä. se
tulee ihan luonnostaan ja teen sitä varmaan vielä kolmekymppisenäkin, koska en halua ikinä
kohdata sitä faktaa että olisin niin vanha ettei multa kysyttäis henkkareita. sama juttu baarin ovella,
en halua enää ikinä sitä ilmiötä kuin aikoinaan laitilan paikallisessa, että kävin siellä vaan niin
usein ettei tarvinnut paljoa ajokorttia enää ovella heilutella........

itken ihan naurettavan helposti. siis koko ajan ja kaikesta. se on mun tapa reagoida niin iloisiin
kuin surullisiinkin asioihin. mulle se on normaalia, mutta ulkopuoliset sillä saa helposti todella
vaivaantuneiksi.

mulla on tapana aina kivan päivän, onnistuneen illan tai muuten vaan hyvän hetken päätteeksi
pitää läsnäolleille kavereille niin sanottu kiitospuhe, jossa kerron aina että kuinka paljon tykkään
niistä ja kuinka hienoja ihmisiä ne on ja miten en pärjäisi ilman niitä. monien puolituttujen mielestä
tää on tosi ihanaa ja suloista, mutta sit taas läheisimmät kaverit on jo aivan kyllästyneitä, koska ne
joutuu kuulemaan tän parhaimmillaan viikottain...

mä lähetän kaikki tärkeät linkit ja koulujutuissa tarvittavat nettisivut ja jopa kauppalistat itse
itselleni facebookissa. mulla on siis oikeesti ihan järjettömän pitkä ja monipuolinen
keskusteluhistoria siellä itseni kanssa.

oon jotenkin tosi helpostilähestyttävä, sillä tuntemattomat ihmiset tulee jatkuvasti puhumaan
mulle. en oo edes tajunnut sen olevan jotenkin poikkeuksellista ennen kun kaverit on alkaneet
ihmetellä sitä. oon ollut täysin tuntemattoman tytön makutuomarina farkkuostoksilla ja cittarissa
useankin vanhemman rouvan apuna. turistit kysyy multa tietä jatkuvasti ja salilla hyvä että ehdin
edes treenaamaan kun kaikilla on vaan kauheesti asiaa.
ps. kuvat on viime syksyn tallinnan reissulta, koska enää alle viikko ja siellä ollaan taas, jee!!!!!