PROJEKTI KINDERKAKKU

artulla oli tällä viikolla synttärit ja synttärilahjatoiveita tasan yksi.  kinderkakku. mä en varsinaisesti 
ole mitenkään kovin vahvoja näyttöjä antanut mun leipomistaidoista, mutta lupasin kuitenkin yrittää. 
muutaman kansantalouden luennon verran googlailin erilaisia reseptejä (tää saattoi olla jossain syy
seuraus-suhteessa siihen, että kansantalouden tentissä osasin vastata kahteen kuudestakymmenestä 
kysymyksestä) ja päädyin sitten ratkaisuun suklaakakkupohja suklaakuorrutteella ja voikreemillä,
sillä kaikenlaiset liivateleikit on mulle ehdoton ei, en tykkää enkä osaa. jauhojen ja muiden mittojen
 suhteen käytin hyväksi havaittua "vähän sinne päin"-taktiikkaa ja suklaan suhteen "mitä enemmän
 sen parempi" -tekniikkaa. ja lopputulos yllätti jopa itseni. kaikki meni suurin piirtein niinkun piti,
paitsi suklaakuorrututeen levitys joka päättyi siihen että suklaata oli kakun lisäksi pöydällä, tuolilla, 
matolla, kaapeissa, lattialla, mun hiuksissa, paidalla, käsissä........ mutta sitähän ei lopputuloksesta 
onneksi nähnyt!

MÄ OON SUN SUURIN FANI

parhautta on kiireettömät aamut, kun saa vaan hengailla yöpaidassa ja villasukissa, syödä aamupalaa
 sängyssä  ja selailla ihan rauhassa pinterestiä ja yrittää unohtaa ympärillä vallitsevan tenttikaaoksen..
ihan kuin jätskipuikot ei itsessään olis tarpeeksi hyviä ja sisältäis tarpeeksi paljon kaloreita, niin.....
kauan odotettu antti tuiskun petoshow, ihana emilia ja äidin vaivalla meille tuunaamat (ja täysin 
liioittelematta arenan hienoimmat) takit, jotka tulee olemaan tän kesän festarivaate numero yksi. 
ja koko show itsessään oli vaan mieletön.
keikan jälkeen päästiin mun ihanan, helsinkiläistyneen serkun luokse yöpymään ja nauttimaan
hotelliaamiaisen  tasoisesta  aamupalatarjoilusta. oikeesti katsokaa noita täydellisen onnistuneita banaanilettuja. miksei mun keittiössä ikinä valmistu yhtä kauniin värisiä ja täydellisen mallisia?

ELÄMÄN PIENIÄ ILOJA

jokilaivakausi on vihdoin alkanut!!!! tää on vaan joka kevät yhtä iso juttu. tällä kertaa aloitettiin
sesonki lauran kanssa tutusta ja turvallisesta aussiebarista. ei oltu kumpikaan aikaisemmin syöty
tuolla, mutta osoittautui ehdottomasti kokeilemisen arvoiseksi. salaatti oli 5/5 ja tunnelma oli ihan
 pelkkää kesää, vaikka lasista täytyikin pitää hanskat kädessä kiinni koska ilma ei ollut ihan kesä.
nyt kun mulla vihdoin on kauan haaveilemani sohvapöytä ja parvekkeeltakin löytyy kalusteet, niin
koti alkaa olla joka suunnasta just sellainen kuin oon aina halunnutkin sen olevan. ei se tietenkään
ikinä tuu olemaan ihan valmis mutta nyt täällä tuntuu kotoisalta ja ei oo mitään sellaista häiritsevää
mikä ärsyttäis jatkuvasti, vaan kaikella on oma paikkansa eikä oo just mitään turhaa ja tarpeetonta.
jokilaivojen lisäksi toinen ehdoton kesän merkki on jäätelökioskit!!! ei oo kesää ilman kupittaan
puiston jätskikioskia. kesän ensimmäinen mangomelonijätski oli tietysti superhyvää, niinku tulee 
olemaan toinen ja viidestoistakin... jäätelö on mulle kyllä sellainen pahe, mistä en varmaan millään
pystyis luopumaan. siinä menis mun mielestä koko kesä ihan ohi jos ei sais syödä yhtään jäätelöä. 
torstaina oli aurinkoinen ilma, joten päätettiin lähteä hennan kanssa lenkille. lenkkeiltiin reippaina
satamaan saakka ja tultiin kotiin päin sitten ylös kaskenmäkeä, jossa puolivahingossa pysähdyttiin
lukemaan toimiston ruokalistaa. nopean silmäyksen jälkeen todettiin, että eihän meillä itseasiassa
ole kummallakaan illaksi mitään tärkeää, että mehän voidaan hyvin mennä syömään - ja juomaan.
velvollisuuksia, työvuoroja ja koulujuttuja täynnä olevassa elämässä tämmöset extemporejutut on
vaan niin suurta luksusta! eikä yhteistä aikaa parhaan kaverin kanssa vaan voi olla koskaan liikaa.

elämän pienistä iloista suurin on tää viikonloppu ja antti tuiskun petoshow! mulle tää on yks tämän
vuoden isoimmista jutuista. tähän liittyy vaan niin paljon kaikkea. tää on vaan jotain niin hienoa ja
mieletöntä. kolmessatoista vuodessa mun elämässä on liioittelematta muuttunut kaikki muu, paitsi
se, että antti tuisku on edelleen mun lempiartisti. mulla tärisi kädet jo lippuja ostaessa ja pelkästään
 illan ajatteleminenkin saa kyyneleet mun silmiin. tunnelataus on siis nyt jo niin huipussaan, etten
tiedä miten päin istun siellä katsomossa. oon vaan niiiiiiin onnellinen, etten edes itse kestä itseäni.