KAI SIITÄ HAAVEILEN MÄ VIELÄKIN

hassua miten nopeesti asioista tulee tavallisia ja arkisia. musta ainakin tuntuu, että oisin asunut
täällä malmössä jo vaikka miten kauan. kaikista sellaisista jutuista, mitkä hämmensi mua aluksi
on tullut nyt jo ihan normaaleita. lähikauppojen valikoimat ja koulumatkan kadut on jo tuttuja.
mutta tän kaupungin kauneus ei oo silti vähentynyt mun silmissä yhtään! keskusta ja koko vanha
kaupunki on vaan älyttömän kauniita. ja koulukin on oikeesti vaan hieno. en oo koskaan vielä
opiskellutkaan koulussa, jonka ulkonäköä vois kehua. täällä koulu ja vähän kaikki muukin on
vaan tosi teknistä. mun kotiavain on sellainen elektroninen läpyskä eikä varsinainen avain ja
koulussa kaikki toimii vaan sähköllä ja kaikkialle liikutaan hisseillä. mutta toisaalta täällä on
myös monia juttuja joihin en tuu ikinä sopeutumaan, esimerkiksi meidän kotitalossa kaikki
roskat heitetään rappukäytävässä olevaan kuiluun eikä kierrätyksestä ole tietoakaan (?????).
ennen lähtöä mä vitsailin usein, että mä lähden tänne etsimään itseäni. tavallaan mä en oikeasti
tiedä mitä itsensä etsiminen edes käytännössä tarkoittaa. mutta ainakin mulla on ollut vapaata ja
aikaa vaan olla. minä, joka olen aina mainostanut tulevani toimeen seitsemän tunnin yöunilla olen
nukkunut jokaisena yönä melkein kymmenen tuntia, ihan vaan koska olen voinut. edelleen mulla
onkin vähän epätodellinen olo siitä, että oikeesti mulla on vaan seitsemän vapaata iltaa viikossa.
en oo yhtään tottunut tällaiseen elämään, mutta en voi väittää etteikö tää ois aika luksusta! onneks
marraskuussa alkaa sentään olla kunnolla tota koulua, koska tää kaksi kertaa viikossa kaksi tuntia
koulua on vähän liian hyvä ollakseen totta. eli vaikka itseäni en ehkä oo toistaiseksi löytänyt niin
ainakin oon nauttinut täällä olemisesta ihan täysillä! tää on vähän kun puolen vuoden loma mulle.

NIIN PALJON KAIKKEA KIVAA

ennen lähtöä sain kavereilta vaikka mitä ihanaa edesauttamaan mun selvitymistä täällä ruotsissa.
mä oon aina ollut porukan juniori ja se, kenen perään muut on aina joutuneet vähän katsomaan ja
ehkä just siksi kukaan ei toivottanut mulle pelkästään hyvää reissua, vaan kaikkien toivotukset oli
enemmänkin luokkaa tsemppiä/koita pärjätä/ole ihmisiksi/ole varovainen! en tiedä kummasta oon kiitollisempi, niistä kaikista halauksista ja tsemppauksista vai näistä ihan superihanista lahjoista.
oona oli ostanut mulle kaksi loistavaa kirjaa! tilanteeseen sopivan suomalaisten painajaisia -kirjasen
sekä mun kauan haaveileman mielikuvituspoikaystävä-kirjan. ja teettänyt meistä yhteiskuvan, joka
tällä hetkellä koristaakin mun huoneen hyllyä. jos jostain näkee että joku tuntee mut hyvin, niin tästä
lahjasta, niin ihana!
anni puolestaan halusi pitää huolen, että olen perillä ruotsin seurapiirikuvioista (ja kuvitteli että
mun kielitaito riittäisi ton lehden ymmärtämiseen...) enkä pääse ainakaan laihtumaan reissussa!
lauralta sain iltateetä yksinäisiin ja koti-ikävän täyteisten iltojen varalle. toi tee osoittautui
yhdeksi parhaista mitä oon koskaan maistanut, vaikkei koti-ikävää vielä olekaan kärsitty!
mä hukkasin kesäkuisella reissulla mun hiusharjan enkä vaan saanut koskaan aikaiseksi ostaa uutta,
koska oon aina ollut vähän huono ylipäätään harjaamaan hiuksiani. mutta nyt ennen lähtöä arttu antoi
mulle uuden hiusharjan, kuulemma edistämään mun syksystä selviämistä (eli siksi etten näyttäis ihan
niiiin tyhmältä kaikkien superkauniiden ruotsalaistyttöjen vierellä, mutta sitä ei vaan sanottu ääneen).
meidän porukan kädentaitaja veera oli tietysti vienyt ton kortin askartelun pikkasen pidemmälle
kuin kukaan muu ja ostanut lisäksi kaikkia suomijuttuja, joita ilman ei ulkomailla pärjää! hassua,
että suomessa en just ikinä osta salmiakkia, mutta täällä oon syönyt noita jo vaikka kuinka paljon.
hennalta sain paljon kaikkia ruotsijuttuja niinku kanelipullia, bilar-karkkeja ja myöskin ruotsalaisen juorulehden. lisäksi henna oli tehnyt mulle opeteltavaksi monta A4:sta aiheesta ruotsin kuningasperhe.

NÄKEE ETTÄ JÄNNITTÄÄ

täällä ollaan, i sverige! yhtenä kappaleena ja innostusonnelisuudesta sekaisin. ensimmäinen koulu-
viikko on jo ohi ja kaupungillakin oon oppinut kulkemaan ilman karttaa. kotiutuminen edistyy siis
hyvin. malmö osoittautui paljon mun ennakkoluuloja ja odotuksia kauniimmaksi, ja täällä on vielä
melkein kesä. ei mulla oo siis ainakaan toistaiseksi muuta kuin positiivista sanottavaa! koti löytyi
ja sekin on tosi jees. koulu maistuu paremmin kuin aikoihin, vaikka mun huonoudestaan kuuluisa
kielipää on ollut vielä tavallistakin enemmän jäässä. koulussa pitäis puhua englantia ja opiskella
ruotsia, kotona pitäis puhua ruotsia ja opiskella suomea. lopputuloksena on se että puhun suomea,
englantia ja ruotsia sekaisin ja ajatellen puolet ruotsiksi, puolet suomeksi. ja olen ihan pihalla.
mutta eiköhän se tästä! tai toivottavasti ainakin. eniten mua pelottaa että mitä tapahtuu jos mulle
iskeekin koti-ikävä. en oo koskaan ollut sellaista tyyppiä, joka kaipais kotiin reissusta, mutta en
toisaalta oo myöskään ollut koskaan näin pitkään reissussa. toistaiseksi mulla on kyllä vielä niin
kova alkuinnostus päällä, etten ehdi paljon ikävöimistä ajatella kun keskityn nauttimaan kaikesta
uudesta ja ihmeellisestä! ja opettelemaan kieltä ihan tosissani. mä oikeesti toivon että helmikuussa
osaan sanoa ruotsiksi jo jotain muutakin kuin anteeksi nyt en ymmärtänyt ja voitko toistaa.